Yhdyssanat

Versio 1.0, 5.5.2002
Versio 2.0, 24.9.2002 (lähde [3] otettu mukaan)

Juuri yhdyssanat tuntuvat tuottavan ainakin itselleni eniten vaikeuksia suomen kielen oikeakielisyydessä. Tällä sivulla on joitakin ohjeita yhdyssanojen oikeinkirjoitukseen. HUOM! Sivu saattaa sisältää virheitä; kukaan kielenhuollon ammattilainen ei ole tarkistanut sitä!

Lähteet:
[1] Hellevi Arjava: Neuvokas (1986)
[2] Rauni Vornanen: Nykysuomen oikeinkirjoitussanakirja (1982)
[3] Mervi Murto: Apulainen (1992)



1. Yhdyssanan alkuosaa kutsutaan määriteosaksi ja loppuosaa perusosaksi. Yhdyssanat taipuvat useimmiten vain perusosastaan, mutta poikkeuksena on useat adjektiivialkuiset yhdyssanat sekä yhdyssanapaikannimet, jotka taipuvat molemmista osistaan.

sanaluokka: sanaluokkiin [3]
likasankojournalismi: likasankojournalismia [3]
isoisä: isoisälle [3]
pikkutyttö: pikkutytön [3]

täysikuu: täydenkuun [3]
omatunto: omassatunnossa [3]
Uusikaupunki: Uuteenkaupunkiin [3]
Iso-Britannia: Isossa-Britanniassa [3] (kirjoitetaan usein väärin!)

2. Monet sanat voidaan kirjoittaa joko erikseen tai yhteen tilanteen mukaan. Voidaan puhua ”housunnapeista” ja ”paidannapeista” [1], mutta jos määriteosalla onkin jokin ylimääräinen tarkennus, ei voida enää käyttää yhdyssanaa: ”tämän housun nappi”, ”vaalean paidan nappi”. Ongelmatilanteessa voi yrittää kuunnella sanojen painoa: tuleeko paino luonnollisesti molemmille sanoille vai vain ensimmäiselle? Alla on vielä toinen esimerkki samasta tilanteesta.

historiantutkija [3]
Kreikan historian tutkija

3. Adjektiivit (varsinkin -inen-loppuiset), joiden määriteosa on adjektiivi, pronomini tai lukusana, kirjoitetaan yhteen [1].

ainoalaatuinen [1]
vanhanaikainen [1]
jokapäiväinen [1]
moninkertainen [1]
viisivuotias [1]
satakertainen [1]
samankokoinen [2]
kaksikymmenvuotinen (= 20-vuotinen) [3]

Kaikki tämäntyyppiset sanaliitot eivät kuitenkaan vielä ole vakiintuneet yhdyssanoiksi:

mitättömän näköinen [3]

Mikäli sanaliitto koostuu verbin nominaalimuodosta ja -inen-loppuisesta adjektiivista, kirjoitetaan se ilmeisesti useimmiten erilleen, kuitenkin vakiintuneet yhteen. Tapausta ei käsitellä varsinaisesti lähteessä [3], joten tässä on kyse omasta päättelystäni esimerkkien perusteella.

uhkaavan oloinen [3]
pelottavan tuntuinen [3]
seuraavantyyppinen [3]

4. Adjektiivit (varsinkin -inen-loppuiset), joiden määriteosa on substantiivi, kirjoitetaan erikseen [1].

kuution muotoinen [1]
sodan aikainen [1]
hallitsijan vertainen [1]
puupennin arvoinen [3]
Kaisan kaltainen [3]

Kuitenkin sellaiset adjektiivit (varsinkin -inen-loppuiset), joiden määriteosa on substantiivi ja merkitys on kuvaannollinen tai vakiintunut, kirjoitetaan yhteen [1].

kansainvälinen [1]
ajankohtainen [1]

5. Vakiintuneet tekijän- ja teonnimet kirjoitetaan yhteen [1].

autonkuljettaja [1]
kielentutkija [1]
maaltapako [1]
viraltapano [1]
olemassaolo [2]
yksinolo [2]
oikeinkirjoitus [2]
maihinnousu [3]
tuuleenkylväjä [3]
ruoanlaitto [3]
avunhuuto[3]
siveltimenveto [3]
liikkeellelähtö [3]

Kuitenkin sellaiset tekijän- ja teonnimet, joiden yhdiste on satunnainen (esimerkiksi määriteosalla on jokin rajoittava määrite), kirjoitetaan erikseen. Katso myös kohtaa 1.

tämän auton kuljettaja [1]
suomen kielen tutkija [1]

6. Taipumattomat adjektiivit (viime, ensi, aika, eri, melko, pikku, tosi, aimo, kelpo) sekä pronominit (joka, koko) kirjoitetaan erikseen, kun ne määrittävät substantiivia [1].

viime vuonna [1]
eri tavalla [1]
aika lailla [1]
ensi kerralla [1]
joka kuussa [1]
koko päivän [1]
ensi suudelma [3] (kirjoitetaan aika usein väärin!)

Jotkut uudet käsitteet muodostavat poikkeuksia em. sääntöön [1].

ensi-ilta [1]
tositarina [1]

Huomaa kuitenkin, että taipumattomat adjektiivit (viime, ensi, aika, eri, melko, pikku, tosi, aimo, kelpo) sekä pronominit (joka, koko) kirjoitetaan kohdan 2 mukaisesti yhteen, kun ne määrittävät adjektiivia.

viimevuotinen [1]
erilainen [1]
aikamoinen [1]
ensikertalainen [1]
jokakuukautinen [1]
kokopäiväinen [1]

7. Verbien partisiipit kirjoitetaan erikseen, jos kantaverbi kirjoitetaan erikseen [1].

edellä mainittu [1]
rauhaa rakastava [1]
esiin tullut [1]
lukuun ottamatta [2]
alla oleva [2]
yllä oleva [2]
näin ollen [3]
laajasti ottaen [3]
läsnä oleva [3]
pilalle hemmoteltu [3]
laajalle levinnyt [3]
veret seisauttava [3]

Kannattaa huomata, että esim. verbeistä johdettuja substantiiveja ei tämä sääntö enää koske, vaan esim. vakiintuneet teonnimet kirjoitetaan yhteen, vaikka kantaverbi kirjoitettaisiin erikseen (katso kohta 4).

nousta maihin > maihinnousu
laittaa ruokaa > ruoanlaitto

Sellaiset verbien partisiipit, joiden merkitys on kuvaannollinen, kirjoitetaan yhteen, vaikka kantaverbi kirjoitettaisiin erikseen [1]. Lähde [3] puhuu abstrahoituneista ja erikoistuneista tapauksista.

kovaksikeitetty [1] luonne (mutta kovaksi keitetty muna)
silmiinpistävä [1] ulkonäkö (mutta silmiin pistävä roska)
läpitunkeva [3]
vastaansanomaton [3]
poispilattu [3]
naisiinmenevä [3]
henkeäsalpaava [3]

8. Verbien partisiipit kirjoitetaan yhteen, jos kantaverbi kirjoitetaan yhteen [1]. Tämä koskee myös ilmeisesti verbeistä johdettuja sanoja, ainakin lähteen [3] esimerkkien perusteella.

ristiinnaulittu [1]
vastaanottanut [1]
pikakirjoitus [3]
allekirjoitus [3]
ruiskumaalaus [3]
iskukuumennus [3]
tehosekoitin [3]
irtisanominen [3]
jälkiäänitys [3]
vastaanotto [3]

9. Nominien (substantiivit, adjektiivit, pronominit ja lukusanat) ja partikkelien (taipumattomat apusanat) sekä partikkelien ja partikkelien yhdistelmät kirjoitetaan erikseen [1].

sen tähden [1]
sitä paitsi [1]
ennen kuin [1]
niin kuin [1]
sen jälkeen kun [1]
jonkin verran [1]
kerta kaikkiaan [1]
perin pohjin [1]
ikään kuin [2]
saman tien [2]
alun perin [2]

Sana ”päin” kirjoitetaan yhteen partikkelin kanssa mutta erikseen nominin kanssa [1].

rantaan päin [1]
häneen päin [1]
parhain päin [1]

poispäin [1]
eteenpäin [1]
ja niin edespäin [1]
jälkeenpäin [2]
päinvastoin [2]


Pekka Laine 2002—2003
(Nota bene: Jos kehykset eivät näy, paina tätä.)