Vierassanat

Versio 1.0, 7.10.2002

Tällä sivulla on vinkkejä vierasperäisten sanojen oikeinkirjoitukseen. HUOM! Sivu saattaa sisältää virheitä; kukaan kielenhuollon ammattilainen ei ole tarkistanut sitä!

Lähteet:
[1] Mervi Murto: Apulainen (1992)



1. Jos sanasta on käytössä sekä vieraskielisempi että suomalaistuneempi versio, on aina suositeltavaa käyttää suomalaistuneempaa versiota.

Esimerkki: Hän sai kirjoistaan hyvin rojalteja.
Esimerkki: Nainen söi nugaata.
Esimerkki: Yritykset käyttävät paljon liisausta.

2. Jos vierasperäinen sana kirjoitetaan lyhyellä konsonantilla, se myös lausutaan niin. Tämä sääntö ei koske niitä vierasperäisiä nimiä, jotka kirjoitetaan samalla tavalla kuin lähtökielessä. Myös ns. sitaattilainat eli sanat, jotka vielä kirjoitetaan lähtökielen asussa, lausutaan vieraan kielen mukaisesti (esim. sana ”know how”). Kannattaa huomata, että esim. sana ”Baltia” on suomalaistunut vierasperäinen nimi, joten em. lausuntasääntö koskee myös sitä.

Esimerkki: Poimin kantarelleja. (lausutaan ”kantarelleja”)
Esimerkki: Menin ortopedille. (lausutaan ”ortopedille”)
Esimerkki: Hän oli varsin temperamenttinen. (lausutaan ”temperamenttinen”)
Esimerkki: Vierailin Baltian maissa. (lausutaan ”Baltian”)

Kuitenkin sellaiset vierasperäiset sanat, jotka kirjoitetaan kahdella konsonantilla, lausutaan myös tietenkin kahdella konsonantilla.

Esimerkki: Hän oli kulttuurin ystävä.
Esimerkki: Tilaisuudessa oli tarjolla samppanjaa.
Esimerkki: Pidätkö oopperasta?

3. Ne vierasperäiset sanat, joiden ensimmäinen vokaali lausutaan ruotsin vastaavissa sanoissa pitkäksi, kirjoitetaan yleensä suomen kielessä pitkäksi.

Esimerkkejä: liila, leegio, koominen, traaginen, lyyrinen, miiminen, miimikko, graafinen, graafikko

Poikkeuksia: bonus, status, virus, laser, natrium

4. Ne vierasperäiset sanat, joiden toiseksi viimeinen vokaali lausutaan ruotsin vastaavissa sanoissa pitkäksi, kirjoitetaan yleensä suomen kielessä pitkäksi.

Esimerkkejä: kritiikki, kriteeri, totalitaarinen, mentaliteetti, humanitaarinen, identiteetti, illegaali, bibliofiili, banaali, globaali

Poikkeuksia: sikari, kolera, kaneli, kameli, evankelinen

Lyhyttä vokaalia lopussa käytetään kuitenkin aina seuraavissa tapauksissa:

a. Mikäli sanan viimeinen tavu alkaa vierasperäisellä konsonantilla (b, d, g, f).

Esimerkkejä: barrikadi, filosofi, teologi, torpedo, elegia

b. Mikäli sanan lopussa on -oli, -omi, -ori, -ovi tai -oni.

Esimerkkejä: symboli, ekonomi, retorinen, alkovi, makaroni

c. Mikäli sana päättyy -io-loppuun ja sitä edeltävään i-vokaaliin päättyvään tavuun.

Esimerkkejä: televisio, prepositio, traditio, oppositio

d. Mikäli sana on -ia-loppuinen.

Esimerkkejä: Kaukasia, Armenia, akasia, aralia, teknologia

5. Jos sitaattilaina päättyy äännettäessä vokaaliin ja kirjoitettaessa konsonanttiin, pääte liitetään sanaan heittomerkillä. Sama koskee vierasperäisiä nimiä, jotka vielä lausutaan lähtökielen mukaisesti.

Esimerkki: Nokian menestymiseen on tarvittu know how’ta.
Esimerkki: Show’hun oli satsattu valtavasti.

Esimerkki: Oletko lukenut Camus’n teoksia?
Esimerkki: Matkamme suuntautui Glasgow’hun.


Pekka Laine 2002—2003
(Nota bene: Jos kehykset eivät näy, paina tätä.)