Possessiivisuffiksi

Versio 1.0, 14.9.2003

Tällä sivulla on vinkkejä possessiivisuffiksin eli omistusliitteen oikeinkirjoitukseen. HUOM! Sivu saattaa sisältää virheitä; kukaan kielenhuollon ammattilainen ei ole tarkistanut sitä!

Lähteet:
[1] Mervi Murto: Apulainen (1992)
[2] Pirkko Leino: Kieleen mieltä — hyvää suomea (1988)



1. Possessiivisuffiksi eli omistusliite toimii suomen kielessä mielestäni melko huonosti. Ensinnäkin sen käyttö on sekavaa, ja toiseksi se on joissakin kohdissa jopa suoranaisesti turha. Tässä kohdassa tarkastelen jälkimmäistä näkökulmaa.

Esimerkki: Minun auto on korjauksen tarpeessa.
Esimerkki: Autoni on korjauksen tarpeessa.

Ensimmäinen esimerkki on virheellinen, mutta kuitenkin siinä on sanottu kaikki samat asiat kuin jälkimmäisessäkin esimerkissä. Suomen kielessä genetiivimuotoisen persoonapronominin omistamaan asiaan tulee liittää omistusliite. Ensimmäisessä esimerkissä tulee siis muoto ”minun auto” korvata muodolla ”minun autoni”.

Huomattavasti loogisempaa ja yksinkertaisempaa kielenkäyttöa olisi, jos muodot ”minun auto” ja ”autoni” olisivat vaihtoehtoiset. (Tietenkin muodon ”minun autoni” pitäisi myös olla sallittu.) Tavallisen kielenkäyttäjän kannalta on aina mielekkäämpää, mitä selkeämpi kieli on.

Minulla on tämän asian suhteen siis kerettiläinen näkemys. Ajan voimakkaasti sellaista linjaa, että turhia omistusliitteitä ei olisi pakko käyttää, ja toivon, että suomen kieli kehittyisi siihen suuntaan.

2. Kun lauseen subjekti tai ajatussubjekti on kolmannessa persoonassa, sen omistama asia ilmaistaan omistusliitteellä ilman genetiivipronominia.

Esimerkki: Matti pysäköi autonsa torin laidalle.

Genetiivipronominia käytetään silloin, kun omistettava asia ei enää kuulukaan subjektille tai ajatussubjektille vaan jollekin muulle.

Esimerkki: Maijan auton keskuslukituksessa oli jotain vikaa. Matti lupasi viedä hänen autonsa korjattavaksi.

Edellä olevassa esimerkissä ”hänen autonsa” viittaa Maijan autoon eikä Matin autoon.

3. Jos lauseenvastikkeen ja päälauseen subjektit eroavat, lauseenvastikkeen omistusliitteen tulkitaan viittavaan rakenteen sisään eikä päälauseen subjektiin tai ajatussubjektiin.

Esimerkki: Maija näki Matin pesevän autoaan.

Edellisessä esimerkissä autolla viitataan Matiin autoon eikä Maijan autoon. Lause voidaan avata seuraavasti: ”Maija näki, että Matti pesi autoaan.” Koska jälkimmäinen sivulause on oma lauseensa, on selvää, että siinä auto viittaa nimenomaan Matin autoon.

Esimerkki: Maija näki Matin pesevän hänen autoaan.

Edellä oleva esimerkki menee avattuna seuraavasti: ”Maija näki, että Matti pesi hänen autoaan.” Kyseessä on siis Maijan auto.

4. Ilman genetiivipronominia käytetty omistusliite viittaa yleensä joko päälauseen subjektiin tai ajatussubjektiin (kohta 2) tai lauseenvastikkeen sisällä lauseenvastikkeen ajatussubjektiin, jos se on eri kuin päälauseen subjekti (kohta 3). Omistusliitteen kanssa tulee olla tarkkana sellaisissa tilanteissa, joissa vaanii sekaannuksen vaara sen suhteen, mihin omistajaan omistusliite viittaa.

Esimerkki: Ajaessaan autoaan Matin puhelin soi.

Edellinen esimerkki menee auki avattuna näin: ”Kun Matin puhelin ajoi autoaan, se soi.” Omistusliite viittaa siis subjektiin, puhelimeen, eikä Mattiin. Lause voidaan korjata kahdella tavalla: luopumalla kokonaan lauseenvastikkeesta tai muuttamalla lauseen ajatusta hieman, jolloin subjektiksi tulee Matti.

Esimerkki: Kun Matti ajoi autoaan, hänen puhelimensa soi.
Esimerkki: Ajaessaan autoaan Matti kuuli puhelimensa soivan.

Mikäli sekaannuksen vaaraa ei ole olemassa, voi omistusliiteellä kuitenkin viitata muuhunkin omistajaan kuin subjektiin tai ajatussubjektiin.

Esimerkki: Rengastuksen jälkeen asetin poikasen takaisin pesäänsä.


Pekka Laine 2002—2003
(Nota bene: Jos kehykset eivät näy, paina tätä.)