Pilkku ja piste

Versio 1.0, 20.3.2003

Tällä sivulla on vinkkejä pilkkujen ja pisteiden oikeinkirjoitukseen. HUOM! Sivu saattaa sisältää virheitä; kukaan kielenhuollon ammattilainen ei ole tarkistanut sitä!

Lähteet:
[1] Mervi Murto: Apulainen (1992)
[2] Kielitoimiston web-sivut 20.3.2003



1. Kahden adjektiivin välissä käytetään pilkkua, mikäli ko. adjektiivit ajatellaan samanarvoisiksi. Mikäli adjektiivit määrittävät eri kokonaisuuksia, ei pilkkua käytetä.

Esimerkki: Hänen uusi tumma pikkutakkinsa näytti komealta.

Edellisessä esimerkissä voidaan ajatella, että henkilöllä on aiemmin ollut myös tumma pikkutakki ja nyt hän on ostanut uuden tumman pikkutakin. Adjektiivi ”uusi” määrittää siis kokonaisuutta ”tumma pikkutakki”.

Esimerkki: Hänen uusi, tumma pikkutakkinsa näytti komealta.

Edellisessä esimerkissä ”uusi” ja ”tumma” määrittävät molemmat sanaa ”pikkutakki”. Emme tiedä, onko henkilöllä aiemmin ollut myös pikkutakki vai onko tämä hänen ensimmäinen pikkutakkinsa.

2. Rinnasteiset päälauseet erotetaan pilkulla, ellei niillä ole yhteistä lauseenjäsentä.

Esimerkki: Lama vain syveni, konkurssit yleistyivät huimasti, ja henkinen apatia levisi yrityksistä yksityisiin kansalaisiin. [1]

Mikäli päälauseilla on yhteinen tekijä ja niitä yhdistää rinnastuskonjunktio, ei pilkkua tule.

Esimerkki: Koulutus alkaa yhdeksältä ja jatkuu iltaan saakka. [2]

Edellisessä esimerkissä ”koulutus” toimii yhteisenä tekijänä.

HUOM! Nykyisin myös ”mutta” ja ”vaan” luetaan rinnastuskonjunktioiksi. Rinnastuskonjunktioita ovat siis ”ja”, ”sekä”, ”sekä”—”että”, -”kä”, ”eli”, ”tai”, ”joko”—”tai”, ”vai”, ”mutta”, ”vaan” [2].

Esimerkki: Kevään tullessa monien mieli piristyy mutta toisaalta monet potevat kevätväsymystä.

Edellisessä esimerkissä ”kevään tullen” toimii yhteisenä tekijänä.

HUOM! Yksikön ja monikon 1. ja 2. persoonan ajatussubjekti toimii myös yhteisenä tekijänä, vaikka varsinaista subjektia ei näkyvillä olisi [2]. Myös passiivissa olevat lauseet tulkitaan yhteissubjektillisiksi [2].

Esimerkki: Käännyin vasempaan mutta pian palasin takaisin.
Esimerkki: Kokouksessa ei käsitelty sitä asiaa vaan se päätettiin siirtää seuraavaan kokoukseen.

3. Kun samanarvoisia lauseenosia yhdistetään konjunktiolla ”mutta” ja ”vaan”, jää pilkku yleensä pois [1]. Voinee siis ajatella, että ne toimivat näissä tapauksissa samalla tavalla, kuin muut rinnastuskonjunktiot toimivat erilaisissa luetteloissa. Tosin pilkkuakin voinee käyttää, mikäli haluaa, että lauseenosa toimii enemmän erillisen lisän tavoin kuin luettelomaisesti.

Esimerkki: Esitys oli kaunis, vaikuttava mutta hieman liian pitkä.
Esimerkki: En ostanutkaan perinteistä TV:tä vaan laajakuva-TV:n.

4. Pilkkua ei merkitä likiarvoa ilmaiseviin sidesanattomiin rinnastuksiin [2].

Esimerkki: Paikalla oli viisi kuusi miestä. [2]

5. Mervi Murron näkemys lähteessä [1] on, että kolmea pistettä voi käyttää lähinnä kaunokirjallisessa tekstissä korostamaan lauseen ilmaiseman ajatuksen keskeneräisyyttä, arvoituksellisuutta tai salaperäistä sävyä. Ajan sellaista näkemystä, että kolmella pisteellä voisi osoittaa lauseen sävyä mutta keskeneräinen ajatus ilmaistaisiin ajatusviivalla (katso ”Ajatusviiva”, kohta 1).

Esimerkki: En tiedä, keitä teon takana oikein oli, jokin outo yhdistys... [1]
Esimerkki: Jos hän vain luopuisi pahasta tavastaan... [1]
Esimerkki: ”Älä vain väitä, että sinäkin...”, äiti puuskahti kauhuissaan. [1]

Korjaisin viimeisen esimerkin muotoon:

Esimerkki: ”Älä vain väitä, että sinäkin — ”, äiti puuskahti kauhuissaan.

Kolmea pistettä voisi mielestäni käyttää myös seuraavaan:

1. Kaunokirjallisessa tekstissä voisi lauseen lopussa tapahtuvan poisjätön ilmaista kolmella pisteellä (katso ”Ajatusviiva”, kohta 3).

2. Kolmea pistettä voisi käyttää kaunokirjallisessa tekstissä ilmaisemaan puheen seassa olevaa harkitsematonta taukoa. Periaatteessa ajatusviivaa voisi käyttää myös jonkinlaisena tauon merkkinä, mutta se antaa mielestäni vaikutelman harkitusta tauosta. Esimerkki valaissee tilannetta.

Esimerkki: ”Otan vielä sittenkin tuon salaattiannoksen lisäksi”, Matti sanoi. ”Aha, no se tekee sitten yhteensä ... seitsemän euroa”, myyjä sanoi.

Edellisessä esimerkissä kolme pistettä ilmaisee taukoa, joka myyjällä menee, kun hän laskee uuden kokonaishinnan. Idea tässä on se, että tauko on nimenomaan harkitsematon ja tekstissä kolmen pisteen vasemmalla ja oikealla puolella on tyhjä väli erotuksena tilanteeseen, jossa kolme pistettä päättää lauseen ja on kiinni lauseen viimeisessä sanassa. Mielestäni ajatusviiva ei sovi tällaiseen tilanteeseen. Ajatusviivaa voisi käyttää tauon merkkinä seuraavanlaisessa tilanteessa.

Esimerkki: Hän sanoi mahtipontisesti: ”Haluan painottaa — todella painottaa — ja vielä kerran painottaa — että tämä ratkaisu on lopullinen.”

Edellisessä esimerkissä ajatusviiva ilmaisisi harkittua puheen sekaan lisättyä taukoa. Mielestäni nämä esittämäni kolmen pisteen ja ajatusviivan käyttötarkoitukset tuovat huomattavasti lisää vivahteikkuutta kaunokirjalliseen tekstiin nimenomaan erilaisia puhe- ja keskustelutilanteita kuvattaessa.


Pekka Laine 2002—2003
(Nota bene: Jos kehykset eivät näy, paina tätä.)