Lainaus- ja heittomerkki

Versio 1.0, 20.3.2003

Tällä sivulla on vinkkejä lainausmerkkien ja heittomerkkien oikeinkirjoitukseen. HUOM! Sivu saattaa sisältää virheitä; kukaan kielenhuollon ammattilainen ei ole tarkistanut sitä!

Ensin lyhyesti teknisestä puolesta sen verran, että puolilainausmerkki ja heittomerkki ovat kirjoitetussa tekstissä samannäköisiä mutta niistä kannattaa käyttää kuitenkin eri termejä, koska niiden käyttötarkoitukset ovat erilaiset.

Lähteet:
[1] Mervi Murto: Apulainen (1992)
[2] Internetixin nettiopas asiakirjoittamiseen ja kielenhuoltoon 20.3.2003
[3] Jukka Korpelan lainausmerkkiartikkeli netissä 20.3.2003



1. Käytettäessä perinteistä kaksoispisteeseen ja lainausmerkkeihin perustuvaa merkintätapaa osoittamaan toisen henkilön puhetta, tulevat kysymysmerkki, huutomerkki ja piste yleensä lainausmerkkien sisään. Lainausmerkkejä voi kuitenkin käyttää myös niin, että piste, kysymysmerkki ja huutomerkki jäävät lainausmerkkien ulkopuolelle.

Esimerkki: Kuka sanoi: ”Arpa on heitetty”? [2]

Edellisessä esimerkissä johtolause on kysyvä, siksi kysymysmerkki tulee lainausmerkkien ulkopuolelle [2]. Samaa merkintätapaa voi käyttää huutomerkin kanssa [2].

Esimerkki: Hän sanoi osallistuneensa mielenosoitukseen, koska ”istuminen ja ihmettely eivät nyt auta”. [1]
Esimerkki: Kirjoittajan mukaan ”meno alkaa heikkopäistä hirvittää”. [2]

Edellisissä esimerkeissä lainattu jakso on vain osa muusta lauseesta. Tällöin lainaus myös aloitetaan pienellä kirjaimella.

2. Erisnimenä käytetyt ilmaisut erotetaan lainausmerkein muusta tekstistä, jos ne eivät ole yleisesti tunnettuja tai jos selvyys niin vaatii.

Esimerkki: Vantaalaiset opettajat keräsivät nimiä ”Lapsestako laman maksaja” -adressiin. [1]
Esimerkki: Näyttelyn kiinnostavimpia teoksia oli grafiikkasarja ”Hiljaisuuden ääniä”. [1]

3. Tarkasteltava kielenaines voidaan panna lainausmerkkeihin [3].

Esimerkki: ”Plakkari” on vanha länsimurteiden sana. [3]
Esimerkki: Nykyisin myös ”mutta” ja ”vaan” luetaan rinnastuskonjunktioiksi.

4. Puolilainausmerkeillä voidaan osoittaa sanan tai ilmaisun merkitys (erityisesti kielitieteellisessä tekstissä).

Esimerkki: Kun poliitikko tarkoittaa ’hintojen korotus’, hän sanoo ’hintojen tarkistus’. [1]
Esimerkki: Viron ilus merkitsee ’kaunista’. [2]

5. Heittomerkillä osoitetaan selvyyden vuoksi tavunrajaa silloin, kun se astevaihtelun vuoksi osuu kahden samanlaisen vokaalin väliin [2].

Esimerkki: vaaka: vaa’assa [2]
Esimerkki: raaka: raa’at [2]
Esimerkki: ruoko: ruo’ot [2]
Esimerkki: liukua: liu’uin [2]
Esimerkki: koko: ko’oissa [2]
Esimerkki: ikä: i’issä [2]

6. Vieraita erisnimiä taivutettaessa päätteen edelle tulee heittomerkki, jos nimen ääntöasu päättyy vokaaliin ja kirjoitusasu konsonanttiin. Sama koskee sitaattilainoja. HUOM! Päätteen vokaali määräytyy ääntöasun mukaan.

Esimerkki: Bordeaux’n [1]
Esimerkki: Bordeaux’ssa [1]
Esimerkki: Montreux’ssä [1]
Esimerkki: Alger’hen [1]
Esimerkki: Glasgow’hun [1]
Esimerkki: Versailles’hin [1]

Esimerkki: Camus’n [1]
Esimerkki: Manet’lla [1]

Esimerkki: know how’ta [1]
Esimerkki: show’hun [1]


Pekka Laine 2002—2003
(Nota bene: Jos kehykset eivät näy, paina tätä.)