Ajatusviiva

Versio 1.0, 20.3.2003

Tällä sivulla on vinkkejä ajatusviivojen oikeinkirjoitukseen. HUOM! Sivu saattaa sisältää virheitä; kukaan kielenhuollon ammattilainen ei ole tarkistanut sitä!

Ensin hieman teknisestä puolesta. Kielitoimiston sivuilta löytyy seuraava kommentti: ”Ajatusviivan voi korvata yhdysmerkillä kirjoituskoneella kirjoitettaessa. Tällöin yhdysmerkin molemmin puolin tulee välilyönti.” Tässä esityksessä on käytetty pitkää ajatusviivaa, ja esimerkit voi muuttaa käyttämään yhdysmerkkejä edellä olevan neuvon mukaisesti.

Lähteet:
[1] Mervi Murto: Apulainen (1992)
[2] Internetixin nettiopas asiakirjoittamiseen ja kielenhuoltoon 20.3.2003
[3] Kielitoimiston web-sivut 20.3.2003



1. Ajatusviivaa voidaan käyttää osoittamaan ajatuksen kesken jäämistä [1]. Kyseessä ei ole sellainen tilanne, jossa ajatus on todellisuudessa jatkunut mutta sitä ei haluta näyttää, vaan todellakin sellainen tilanne, jossa ajatus on jostakin syystä jätetty kesken. HUOM! Ajatusviivan molemmille puolille tulee tyhjä väli [2].

Esimerkki: Hän olisi varmasti pätevä, mutta — . [1]
Esimerkki: Olisikohan se — ? [2]

Edellä olevaa lähteestä [1] otettua esimerkkiä on tosin muokattu sen verran, että lauseen perään on lisätty piste, jota alkuperäisestä esimerkistä ei löydy. Kun tällainen keskenjättö tehdään lauseen loppuun, voisi ajatella, että yksikin tyhjä väli riittäisi ja piste tulisi heti ajatusviivan perään. Lähteestä [2] otettu esimerkki kuitenkin antaa ymmärtää, että lauseen lopussakin käytetään tyhjää väliä molemmin puolin.

2. Ajatusviivaa voidaan käyttää osoittamaan kirjainten pois jättämistä. HUOM! Ei tyhjiä välejä.

Esimerkki: Hän sanoi: ”Kyllä näin on, p—le!”

3. Kahta ajatusviivaa voidaan käyttää osoittamaan lainauksesta pois jätettyä jaksoa. Näkisin, että tällä on käyttöä esimerkiksi tieteellisissä teksteissä, joissa halutaan lainata sanatarkasti toisesta julkaisusta otettua tekstiä mutta jättää turhia jaksoja pois. HUOM! Lähteen [1] ja [2] esimerkeistä voisi päätellä, että ajatusviivojen väliin ja ajatusviivojen oikealle ja vasemmalle puolelle tulee tyhjä väli. Mikäli poisjättö tulee lauseen loppuun, ovat esimerkit ristiriitaisia: lähteen [1] esimerkeissä ei tällöin pääsääntöisesti käytetä tyhjää väliä oikeanpuoleisen ajatusviivan ja pisteen välissä, lähteen [2] esimerkissä tyhjää väliä käytetään.

Esimerkki (alkuperäinen teksti): Tutkimuksen maista Norjassa, Belgiassa, Tanskassa ja Italissa suhtauduttiin asiaan myönteisesti, Saksassa, Englannissa ja Espanjassa oltiin neutraaleja ja Suomessa, Ruotsissa ja Portugalissa asiaa pidettiin negatiivisena.

Esimerkki (lainauksen sisältävä teksti): Mielenkiintoista lisävalaistusta asiaan saatiin juuri julkaistusta koko Euroopan kattavasta tutkimuksesta, jonka loppuraportissa todetaan: ”Tutkimuksen maista — — Suomessa, Ruotsissa ja Portugalissa asiaa pidettiin negatiivisena.”

Lähteet [1] ja [2] puhuvat kahdesta ajatusviivasta ainoastaan lainaukseen liittyvän poisjätön yhteydessä. Mielestäni kaunokirjallisessa tekstissä voisi olla käyttöä myös toisenlaiselle poisjätölle. Esimerkiksi novellin ideana voi olla, että päähenkilö aina joutuessaan erilaisiin tilanteisiin pohtii noita tilanteita loputtomiin asti. Lopussa, novellin huipennuksessa, on tapahtunut jotain yllättävää, ja sen vuoksi päähenkilö sortuu taas kerran tuskastuttavaan ja loputtomaan ajatteluun. Sen sijaan, että lopussa käytäisiin koko ajatteluprosessi läpi, voitaisiin siinä kuvata vain ajatteluprosessin alkua ja sitten lopettaa koko novelli — ikään kuin osoittamaan, että päähenkilö jatkaa mietiskelyään hamaan loppuun saakka. Tähän tilanteeseen kaksi ajatusviivaa tuntuu liian kankealta ja viralliselta. Mielestäni kolme pistettä sopii parhaiten kaunokirjallisessa tekstissä osoittamaan poisjättöä, vaikka mitään tällaista ei lähteissä [1], [2] tai [3] mainita.

4. Ajatusviivaa käytetään liittämään osapuolia, vastakohtia ja ääriarvoja toisiinsa. HUOM! Ei tyhjiä välejä.

Esimerkki: Suomi—Espanja seura ry. [1]
Esimerkki: Hakulisen—Karlssonin Nykysuomen lauseoppi [1]
Esimerkki: Tappara—HIFK-ottelu [1]
Esimerkki: tasapeli 2—2 [1]
Esimerkki: heinäkuun 15.—20. päivänä [1]

Esimerkki: 15—19-vuotiaat [2]
Esimerkki: 2—4 metrin pituinen [2]

Esimerkki: 10—12 euroa [3]
Esimerkki: vuosina 2000—2001 [3]
Esimerkki: Helsingin—Hämeenlinnan rata [3]

5. Ajatusviivaa käytetään kaunokirjallisessa tekstissä ns. repliikkiviivana. Repliikkiviivan käytöstä ei käsittääkseni ole annettu yksityiskohtaisia ohjeita, mikä saattaa johtaa joihinkin tulkintaongelmiin. Alla oleva esimerkki selventänee tilannetta.

Esimerkki: — Siinä hän istui kaiken tapahtuneen jälkeen, mies sanoi, sitten hän iski nyrkkinsä pöytään.

Tulkinta 1: Mies sanoi ensin: ”Siinä hän istui kaiken tapahtuneen jälkeen.” Sitten mies jatkoi puhettaan: ”Sitten hän iski nyrkkinsä pöytään.”

Tulkinta 2: Mies sanoi ensin: ”Siinä hän istui kaiken tapahtuneen jälkeen.” Sitten mies iski nyrkkinsä pöytään.

Ongelmasta pääsee mielestäni parhaiten eroon, jos käyttää myös pilkun jälkeen aina johdonmukaisesti repliikkiviivaa. Jos taas repliikkiviiva jätetään pilkun jälkeen pois, se tarkoittaisi tilannetta, jossa kyseessä ei ole enää repliikki.

Esimerkki: — Siinä hän istui kaiken tapahtuneen jälkeen, mies sanoi, — sitten hän iski nyrkkinsä pöytään.

Edellä oleva esimerkki tulkitaan kohdan 1 mukaisesti.

Esimerkki: — Siinä hän istui kaiken tapahtuneen jälkeen, mies sanoi, sitten hän iski nyrkkinsä pöytään.

Edellä oleva esimerkki tulkitaan kohdan 2 mukaisesti.

Seuraavassa on esitetty vaihtoehtoiset tavat esittää sama asia.

Esimerkki: — Siinä hän istui kaiken tapahtuneen jälkeen, mies sanoi. — Sitten hän iski nyrkkinsä pöytään.

Edellä oleva esimerkki tulkitaan kohdan 1 mukaisesti.

Esimerkki: — Siinä hän istui kaiken tapahtuneen jälkeen, mies sanoi. Sitten hän iski nyrkkinsä pöytään.

Edellä oleva esimerkki tulkitaan kohdan 2 mukaisesti.

Ongelmia tuottaa myös tilanne, jossa pitemmän kappaleen lopussa on repliikki. Viedäänkö repliikki omalle rivilleen vai pidetäänkö se kiinni kappaleessa?

Vaihtoehto 1:

Päivä oli ollut pitkä ja raskas. Mies meni parvekkeelle ja katseli ulos sysimustaan yöhön. Alhaalla kadulla käveli ihmisiä pienissä ryhmissä. Ovat varmaan tulleet elokuvista, mies ajatteli, ei täällä muuten tähän aikaan olisi tuollaista vilskettä. Kun ovat rauhallisen tuntuisia ja hiljaisia, mies mietti, niin eivät voi olla ravintolastakaan tulossa. Mies kuuli selvästi, kun yksi pariskunta jutteli. Nainen sanoi: — Oli kyllä kerta kaikkiaan upea filmi, kerta kaikkiaan.

Vaihtoehto 2:

Päivä oli ollut pitkä ja raskas. Mies meni parvekkeelle ja katseli ulos sysimustaan yöhön. Alhaalla kadulla käveli ihmisiä pienissä ryhmissä. Ovat varmaan tulleet elokuvista, mies ajatteli, ei täällä muuten tähän aikaan olisi tuollaista vilskettä. Kun ovat rauhallisen tuntuisia ja hiljaisia, mies mietti, niin eivät voi olla ravintolastakaan tulossa. Mies kuuli selvästi, kun yksi pariskunta jutteli. Nainen sanoi:
— Oli kyllä kerta kaikkiaan upea filmi, kerta kaikkiaan.

Kumpaakin vaihtoehtoa näkee käytettävän. Vaihtoehto 1 on kuitenkin mielestäni johdonmukaisempi, sillä jos kyseinen kappaleen lopettava repliikki olisi omana kappaleenaan yhdellä rivillä, niin siinä ei kuitenkaan käytettäisi rivinvaihtoa.

Mies kysyi: — Mitä pidit filkasta?
Nainen sanoi: — Oli kyllä kerta kaikkiaan upea filmi, kerta kaikkiaan.

Tuntuisi oudolta, että täsmälleen sama repliikki kirjoitettaisiin eri tavalla eri paikoissa sen mukaan, onko ko. repliikki osa lyhyempää kappaletta vai pidempää kappaletta. Miten määritellään, mikä on tarpeeksi pitkä kappale siihen, että repliikki viedään omalle rivilleen? Kirjoittamisen näkökulmasta on huomattavasti helpompi omaksua yksi selkeä sääntö: kappaleen lopussa oleva repliikki kirjoitetaan yhteen ko. kappaleen kanssa. Sitä seuraavat uuden puhujan repliikit taas kirjoitetaan omille riveilleen, kuten esim. lähde [1] mainitsee. Jos haluaa pelata varman päälle, voi käyttää alla olevaa vaihtoehtoa, joka ei kuitenkaan mielestäni sovellu kaikkiin tilanteisiin.

Vaihtoehto 3:

Päivä oli ollut pitkä ja raskas. Mies meni parvekkeelle ja katseli ulos sysimustaan yöhön. Alhaalla kadulla käveli ihmisiä pienissä ryhmissä. Ovat varmaan tulleet elokuvista, mies ajatteli, ei täällä muuten tähän aikaan olisi tuollaista vilskettä. Kun ovat rauhallisen tuntuisia ja hiljaisia, mies mietti, niin eivät voi olla ravintolastakaan tulossa. Mies kuuli selvästi, kun yksi pariskunta jutteli.
Nainen sanoi: — Oli kyllä kerta kaikkiaan upea filmi, kerta kaikkiaan.


Pekka Laine 2002—2003
(Nota bene: Jos kehykset eivät näy, paina tätä.)